what´s up!?

En ollut avannut tietokonetta kahteen viikkoon, ennen eilistä laskujen maksua. Laskut sain maksettua ja muutaman rästiin jääneen blogitekstin kerkesin lukasta ennen kuin kone päätti sammua itsestään. Mun koneessa on joku vika, että se sammuttaa itsensä, ettei se ala ylikuumeta. Yks tietokone nero katto tätä, mut ei voi tehdä mitään. Tällä on mentävä, koska uuteen ei ole varaa, blääh!

Kaikenlaista on ollut meneillään viime aikoina. Mutta suurin muutos on se, että asun nykyään äitini kämpässä Itä-Helsingissä yksin. Äitini ei siis tällä hetkellä asu itse täällä. En siis saanut asuntoa. Ei täällä asuminen ole niin paha, mitä ajattelin. Toki joka paikkaan täytyy nykyään mennä vähintään kahdella bussilla, kun Malmilta pääsi kaikkialle yhdellä bussilla. Paras puoli on se, että pystyn säästämään paljon rahaa(jos osaan!).

Muutama kuva puhelimen kätköistä:

Linnanmäki

Eilen sain rakkaan ystäväni Allun Turusta luokseni tänne Helsinkiin. Aamusta nappasimme Kampista jätskit ja smoothiet matkaan ja kävelimme lintsille. Oli kiva päästä pitkästä aikaa sinne, kun en oo missään huvipuistoissa moneen vuoteen käynyt.

Terveellinen lounas eli makkaraperunat saatiin nauttia vielä auringon paisteessa. Sen jälkeen mentiin "törmäilyautoihin" ja sieltä päästyämme auringon paiste oli muuttunut kaatosateeksi. Päätettiin juosta Sealifeen katselemaan kaloja, josko sillä välin sade vähän rauhottuisi. Olis upeeta päästä johonkin sukeltelee värikkäiden nemojen ja kumppaneiden sekaan!

Ei se sade kuitenkaan hellittänyt, joten jäätiin sisälle vielä kahville. Sateen jatkumisesta huolimatta lähettiin vielä muutamaan laitteeseen, jonka jälkeen ripsarit oli pitkin poskia. Sen jälkeen alko pikkasen tulla kylmä, joten suosiolla lähdettiin keskustaan. 

Vielä yksi ateria Iguanassa ennen Allun bussin lähtöä. Oli pikkasen ähky sen jälkeen, eikä tarvii kyllä vähään aikaan syödä missään ulkona.

Surkeesta säästä huolimatta oli ihan huippu päivä! Kokonainen päivä Allun kanssa piristi mukavasti. Täytyy kyllä myöntää, että muutamat laitteet tuntu pikkasen hurjilta niin monen vuoden tauon jälkeen :D Vatsanpohjassa kyllä tuntu! 

Tällaisia päiviä vielä lisää kesään! Tosin ilman sadetta olisi ihan jees. 

heart wants what it wants

Elämässä tulee tehtyä paljon suunnitelmia. Mietitään valmiiksi mitä opiskelee, mihin työhön haluaa, millaisen asunnon aikoo omistaa joskus ja tällaisia henkilökohtaisia tavoitteita. Sitten on myös suunnitelmia, joita aikoo toteuttaa toisen ihmisen kanssa tulevaisuudessa tai lähiaikoinakin. Montako lasta hankitaan, milloin mennään naimisiin, millainen omakotitalo rakennetaan, minkälainen koira hankitaan jne.

Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan, tietenkin. Joko se johtuu itsestä riippumattomista syistä tai ihan omasta itsestä.

Me suunniteltiin hankkivamme pian koira. Haaveiltiin omakotitalosta joskus tulevaisuudessa sitten, kun oltaisiin naimisissa ja meillä olisi lapsia. Jossain kohtaa huomasin, että en enää haaveillut näistä yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista.
Nyt erostamme on kaksi ja puoli viikkoa. Koko se aika on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa. Olen nukkunut liian vähän, syönyt huonosti, juonut liikaa alkoholia ja käynyt lähinnä töissä. Olen ollut todella aikaansaamaton.

Nyt etsin siis omaa asuntoa. Yritän päntätä ylihuomisiin pääsykokeisiin, joihin aloitin lukemaan vasta eilen, heh. Yritän olla stressaamatta kaikkea. Töihin ei onneksi tarvitse mennä ennen kuin vasta 29. päivä tätä kuuta, sillä mulla alko loma. Kaikesta huolimatta haluaisin edes vähän rentoutua ja nauttia lomasta. Päätinpä siis aloittaa loman tällä:

not so happy mothers day

Toissa päivänä juhlittiin taas äitienpäivää. Instagram, facebook jne. täyttyivät onnen toivotuksista äideille. Mä en kuitenkaan kuulunut tähän joukkoon, mä en edes nähnyt mun äitiä sunnuntaina, itseasiassa mä en edes onnitellut häntä ollenkaan. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta mun äiti ei ansaitse juhlia äitienpäivää.

Joskus yli kymmenen vuotta sitten mun äiti oli ihan paras äiti. Se teki kaikkensa meidän eteen, niin kuin varmasti jokainen äiti. Vaikka ei varmasti ollut helppoa olla neljän lapsen yksinhuoltaja. Silti äiti teki parhaansa. Sitä äitiä vaan ei enää ole. Se osa on ollut todella kauan kadoksissa. Toivoisin, että jonain päivänä meidän rakastava ja välittävä äiti löytäisi tiensä takaisin meidän luokse. Alku hänen on löydettävä itse ja vasta sitten me muut voimme häntä auttaa.

Tällä hetkellä olen läheisempi äitini äidin kanssa. Jopa poikaystäväni äiti on enemmän elämässäni kuin oma äitini. Haluaisin, että voisin soittaa ensimmäisenä äidilleni, kun menen kihloihin, tulen raskaaksi jne. Haluasin viettää yhteisiä shoppailupäiviä, lähteä risteilylle, mennä elokuviin, käydä kahvilla ja kaikkea muuta. Yhteisiä äiti-tytär hetkiä, jotka ovat jääneet tekemättä. Haluan vain saada äitini takaisin!

kesäkuntoa metsästän

Tää viikko on mennyt täysin sumussa. Tänään on neljäs iltavuoro putkeen ja rehellisesti sanottuna en oo saanu mitään aikaseksi töiden lisäksi. Nukun niin myöhään, etten kerta kaikkiaan ehdi tekemään mitään. Tai vaikka ehtisinkin niin jämähdän kotiin ja kuvittelen, että aika ei riitä esim. puolen tunnin lenkille tai tunnin salitreeniin. Ainoot "urheilut" tällä viikolla on ollut pyöräily töihin kahtena päivänä. Tällä hetkellä pohdin meenkö töihin pyörällä tänään vai en. Jos ei ala sataa, niin voisin mennä, ja siitä alkaa mun ryhtiliike liikunnan osalta. 

Maanantaina päätettiin muuten poikaystäväni kanssa olla loppu toukokuu ilman herkkuja. Ja se kumpi sortuu joutuu maksamaan toiselle 50 euroa! Ravintolassa saa tilata mitä vaan, mutta pizza, mäkki, hese yms. on kiellettyjä. Ei edes tee tiukkaa, vielä. Hiilaritkin oon jättäny melkein kokonaan pois. Lähinnä ne on koostunut riisikakuista ja muutamasta leipäpalasta.

No eiköhän tässä jonkinmoiseen kesäkuntoon pääse, vaikka kiire tulee. Ja jos kunnon kesä alkaa vasta heinäkuussa niin on enemmän aikaa virittäytyä bikinikuntoon. Miksi pitää aina jättää kaikki ihan viime tippaan? 

Real me is hiding somewhere underneath the fatness

riisikakkuihin hurahtanut

Oon hurahtanut riisikakkuihin ihan täysin! Jokunen aika sitten Fitness päiväkirjassa Mari Valosaari söi riisikakkuja niin, että siinä päällä oli jotain leikkelettä ja suolakurkkua. Päätin itse kokeilla perässä. Ja nyt oonkin syönyt niitä lähes joka päivä, yleensä iltapalaksi tai välipalaksi. Tällä viikolla tein pienen lisäyksen, nimittäin oon laittanut  päälle myös tuorejuustoa. Kerran kokeilin myös laittaa avokadoa, mutta avokado ja suolakurkku ei oikeen sopinu yhteen. Toimii jos laittaa jomman kumman, heh.

Kevyempi vaihtoehto kuin leipä. Tosin ehkä liian kevyt, mutta mulle toimii hyvin. Täytteitä lisäämällä saa tietysti täyttävämmän ja kylkeen voi ottaa jonkun hedelmän, jos siltä tuntuu. 

P.S. Tilaamani ja pitkään odottamani takki tuli vihdoin. Mutta siinä on liian pitkät hihat ja muutenkin taidan olla liian lyhyt siihen takkiin, joten palautukseen menee :(

weekend in Kuopio

Ompas olo viikonlopun juhlimisten, syömisten, vähäisten yöunien ja pitkien matkustus aikojen jälkeen. Todella tukkoinen olo ja paikat on ihan jumissa. Selvisin kuitenkin ilman kummempaa darraa molempina päivinä, joka oli ainoastaan positiivinen yllätys.
Nyt on ehkä hiukan haikee olo. Tiiättekö sen tunteen, kun on ollut muutaman päivän koko ajan kavereiden kanssa ja sit kun koittaa paluu omaan arkeen niin jonkun aikaa on mieli maassa. Vaikka alkaa sitä myös kaipaamaan jossain kohtaa omaa rauhaa.
Olen kyllä niin onnellinen, että saan olla osa niin huikeeta porukkaa! Nyt jo ikävä kaikkia. No ei mitkään juhlat ikuiseti kestä.
Jokatapauksessa oli mahtavin viikonloppu vähään aikaan. Joskin se sisälsi paljon alkoholia, ihan liikaa vergiä, puhalluspeliä(mun uus lemppari juomapeli), liian vähän unta, ei kovinkaan terveellistä ruokaa ja ihan liikaa rahan menoa. Tänään toivotinkin terveellisen elämän takaisin. Sali ja salaatti on taas mun parhaita kamuja!

Ainut julkasukelponen kuva vklp:lta kotoa just ennen lähtöö.

Loppuun vielä tän hetken lemppari biisi: